Elämän korkeakoulu – Voimalinja 2008–2016

Jouduin tahtomattani ja pyytämättä oikeustaisteluun, joka oli kuin painajaisunta liki seitsemän vuotta. Joku voi kysyä, mitäs taistelit, mutta jos valtionyhtiön ei tarvitse noudattaa lakeja, eikä hyvää hallintoa, miksi sitten tavallisten kansalaisten? Vielä kun oli kyse istuvan ministerin lähisukulaisen edusta, ei oikeustajuni antanut vääryyksille periksi.

Häviöhän siitä taistelusta tuli, tappion kestän, mutta tapahtunutta vääryyttä on vaikea niellä, mutta senkin kanssa on pakko oppia elämään.

Raskainta kaikessa on ”mädännäisyys” koko yhteiskunnassa, jos vastassa on riittävän merkittävä poliittinen henkilö tai valtionyhtiö, asiallesi et saa oikeutta, ellei kansan paine ja valtakunnan media käänny puolellesi.

Mielenkiintoinen seikkä, tässäkin oli, ettei lehdet kirjoittaneet riittävän selkeästi virkamiesten laiminlyönneistä ja virheistä. Oliko Varsinais-Suomen liitto, liian merkittävä toimija, rahanjakaja, ilmoittaja lehdissä vai oliko liitossa töissä sukulaisia tai ystäviä. Joka tapauksessa, tämä oli yhteiskunnallisesti niin suuri puhallus, että olisi ansainnut toisenlaisen lopun ja virkamiehet nimillään lehdissä vastuuseen laiminlyönneistään, ministereistä puhumattakaan.

Sivun alaosassa on linkki YouTubeen, videossa kerrotaan alkuvuosien tapahtumista, ja lehtileikkeitä voimalinjan eri käänteistä. Kiitos medialle, etenkin Auranmaan Viikkolehdelle ja Turun Sanomille.

Asiamme oli myös mtv:n 45 min ohjelmassa vuonna 2009.

Mitä tapahtui:

• 110 kV voimajohdolle oli seutukaavassa lainvoimainen kaavavaraus n.1986 vuodesta asti, Sirkka-Liisa Anttilan synnyinkodin maiden kautta. Hänen veli viljelee edelleen maita.
• 2007 V-S:n liitossa suunniteltiin uutta maakuntakaavaa.
• 2007 oli virkamiesneuvottelu voimalinjasta, neuvotteluista puuttui maakuntainsinööri Janne Virtanen, hänet oli kutsuttu ja hänen vastuulle kaavavarauksen esiintuominen kuului. Siis kukaan ei ollut maakuntaliitosta viranomaisneuvottelussa.
• 2008 voimalinjasta oli Turun Sanomissa lehtikuulutus. Lehtikuulutuksessa oli kasvihuone täysin perätöntä tietoa, sekä voimalinjan toinen pää oli virheellisesti kerrottu päättyvän Marttilaan. Dokumenteista selviää, että silloin oli jo tiedossa, että linja tulisi kokonaanTarvasjoelle. (haluttiinko lehden lukijat harhauttaa).
• Elokuussa 2008 Energiamarkkinavirasto (nyk.Energiavirasto) antoi voimalinjan rakennusluvan Fortumille.
• Lokakuussa 2008 Länsi-Suomen lääninhallitus antoi voimalinjalle tutkimusluvan. Valitimme lääninhallitukselle kuulutuksessa mainitusta perättömästä kasvihuoneesta, eikä mitään vaikutusta.
• Huhtikuussa 2009 tuotiin kotiin pakkolunastusasikirja, josta selvisi voimassa olevat kaavavaraukset.
• Saimme tietoomme maakuntakaavavalmistelun ja informoimme maakuntahallituksen jäseniä epäselvyyksistä, maakuntakaava jäi pöydälle, tietojeni mukaan pj. Ilkka Kanervan pyynnöstä.
• Monien vaiheiden kautta maakuntahallitus palautti voimalinjan Marttilaan, johon se oli seutukaavassa piirretty.
• Marraskuussa 2009 pidettiin Tarvasjoella maastokatselmus, jossa oli mukana maanomistajat, Tarvasjoen kunnasta Pekka Saarnivaara ja Vesa Ketola, Fortumin edustajat, Työ-ja Elinkeinoministeriön ylitarkastaja Osmo Haltia ja Ympäristöministeriön ylitarkastaja Markus Alapassi.
• YM:n edustaja vaati perustelut pöytäkirjaan, miksi tähän linjaukseen on päädytty, kun on kaksi muutakin vaihtoehtoa. TEM:n edustaja lupasi puolueettomat laskelmat linjojen vertailuista. Perustelut kaavasta poikkeamiseksi ja puolueettomat laskelmat puuttuvat tänäkin päivänä.
• Marraskuussa aluearkkitehti Olli-Pekka Hannu antoi lausunnon, ettei kaavamerkintä mahdollista voimalinjan siirtoa Tarvasjoelle asti.
• Joulukuussa 2009 asia on 45min ohjelmassa, seuraavina päivinä Herrasmannin vanha isäntä ja minä yhteyshenkilönä saamme puhelinsoiton ministerin veljeltä. Hän vaatii tietoa, kuka on antanut asian medialle ja vaatii julkista anteeksipyyntöä hänen maineensa tahrimisesta, oikeustoimilla uhaten.

Pyysin Osmo Haltialta useita kertoja perusteluja epäselvyyksiin, niitä oli lukemattomia, mm. Haltia soittaa minulle pe. 29.1.2010 n.klo 16.20 ja kysyy, pitääkö hänen todellakin pyytää Marttilasta lausunto perättömästä kasvihuoneesta. Samassa hän mainitsee, että tämä on hänen elämänsä raskain prosessi. Herää kysymys, miksi? Oliko häntä painostettu ym… Viranomaisia ei sitäkään kiinnostanut tutkia.

Haltia lähettää minulle maakuntainsinööri Janne Virtasen, hänelle lähettämän sähköpostin ”Hei, olemme laatimassa maakuntakaavaa Varsinais-Suomessa – myös otsikossa mainitun hankkeen alueelta. Maakuntakaava oli ehdotuksena jo kertaalleen nähtävillä, mutta muutamien muutoksien takia se on parhaillaan uudelleen valmistelussa ja tulee nähtäville näillä näkymin huhtikuuksi 2010.

Ensimmäisessä maakuntakaavaehdotuksessa osoitimme Kallela – Tarvasjoki voimajohdon Fortumin lunastuslupahakemuksen mukaisena. Vastineissa maakuntahallitus kuitenkin päätti, että voimajohto tulee esittää vahvistetun seutukaavan mukaisesti tai sen välittömässä läheisyydessä. Tähän päätökseen lienee vaikuttanut mm. aktiiviset Kallelan alueen maanomistajat.

Nyt tässä tilanteessa Fortumin selvitykset osoittavat lunastushakemuksen mukaista linjaa ja meillä maakuntakaavaehdotuksen valmistelu pitäisi mennä ”toista latua”. Tällä hetkellä tälle seutukaavan mukaiselle linjaukselle ei ole selvityksiä perusteeksi eikä Fortum ainakaan tällä hetkellä ole sitä kiinnostunut selvittämään.

Kysymykseni kuuluu, milloin on odotettavissa Valtioneuvoston käsittely ao. hankkeen lunastusluvasta? Tämä päätös tavallaan kävelee maakuntakaavan valmistelun ohi ja voimme kaavassa todeta lunastusluvan mukaisen linjauksen.”

Haltia ei varmaankaan lähettänyt minulle Janne Virtasen sähköpostia vahingossa, tässä on hyvä esimerkki, miten virkamiehet yrittävät vaikuttaa toistensa päätöksiin (ilman mitään seuraamuksia). Samasta postista käy ilmi, että maakuntaliiton virkamiehet tiesivät, että luontotutkimukset pitää tehdä, ennen voimalinjan kaavamerkinnän hyväksymistä. Tästä syystä, meidän käsityksen mukaan, Varsinais-Suomen liiton virkamiehet laiminlöivät virkavastuunsa, kun luontotutkimuksia ei tehty Marttilasta, seutukaavan osoittamasta paikasta, jatkossa siitä tarkemmin.

V-S:n liitossa, kun maakuntahallitus päätti kaavavastineita käsitellessään, että voimalinja laitetaan kaavassa sille aiemmin varatulle paikalle, eli Marttilaan, muuttuu kaavavarausmerkintä yhteystarvemerkinnäksi. Yhteystarvemerkintä mahdollistaa laajemman liikkumavaran, kuin kaavavaraus. Jouduimme turvautumaan lakimieheemme toukokuussa 2010, että pöytäkirjaan tuli oikea muoto.

• Lokakuussa 2011 maakuntahallitus hyväksyi maakuntakaavakartan, jossa voimalinja oli Marttilan puolella.
• Joulukuussa 2011 Maakuntavaltuustoon tuodussa kaavakartasta puuttuu kokonaan voimalinjan kaavamerkintä. Hallituksen jäsenet eivät sitä enää tarkistaneet, eikä valtuutetut, tuskin vilaisevat karttoja, kun luottavat valmisteluun.

Jokainen, joka jotakin päätöksenteosta ymmärtää, käsittää, ettei kaavamerkintä häviä monistettaessa itsestään. Eikä karttamerkintöjä muutenkaan muokata hallituksen ja valtuuston välillä, jos asia on hallituksessa hyväksytty. Kartat siis monistetaan sellaisenaan valtuutetuille.

Tämäkään ei johtanut mihinkään toimenpiteisiin virkamiesten kohdalla, vaikka maakuntahallituksessa istui myös kansanedustajia.

• Kaavamerkinnän puuttuminen huomattiin YM:ssä, kun meillä piti olla TEM:ssä neuvottelu helmikuussa 2011. Ylitarkastaja soittaa minulle ja kysyy, mihin kaavamerkintä on hävinnyt? Tapaaminen siirrettiin ja taas alkoi yhden sotkun selvittely.

Monien mutkien kautta voimalinjamerkintä palautettiin kaavakarttaan teknisen virheen korjauksena, siis Marttilaan.

Maakuntakaavakartta lähetettiin maakuntaliitosta vahvistettavaksi ympäristöministeriöön, kun Marttilasta ei oltu tehty lain vaatimia luontoselvityksiä, pyyhki ympäristöministeriö kaavakartasta koko voimalinjamerkinnän pois. Tämä oli tiedossa Janne Virtasella ja Heikki Saarennolla V-S:n liitossa, se selviää Virtasen sähköpostista Haltialle (selviää aiemmasta tekstistä) ja TS:n lehtileikkeistä, joissa maakuntakaavaa käsitellään. Käsityksemme mukaan tässäkin laiminlyötiin virkavastuu, koska ylin päättävin elin oli päättänyt, että seutukaavan linjausta noudatetaan. Luottamushenkilöiden rooli on valvoa virkamiesten toimintaa, he ovat käsittääkseni myös virkavastuussa!

• Helmikuussa 2012 TEM:n sisäinen tarkastus antaa voimalinjasta lausunnon.
• Maaliskuussa 2012 voimalinjan pakkolunastuspäätös on valtioneuvoston pöydällä menossa istuntoon, mutta osatopäällikkö Esa Härmälä ei anna esittelylupaa, sisäisen tarkastuksen lausunnon johdosta. Voimalinja palautettiin uuteen valmisteluun. Fortumilta pyydettiin yksi uusi lausunto, se oli valtioneuvoston uusi valmistelu? Osmo Haltialla oli silloin viimeinen työviikko ennen eläkeikää, hän olisi siis esitellyt asian viimeisellä työviikollaan. Voimalinjan piti olla valmis jo 2009. Haltian seuraajaksi valittiin Johanna Juvonen.
• Marraskuussa 2012 Valtioneuvosto antoi pakkolunastusluvan voimalinjalle Tarvasjoen Kallelaan. Voimalinjan rakennuslupa oli nimellä Kallela-Marttila ja Pakkolunastus tehtiin linjalle Kallela-Tarvasjoki.

Voimalinjan nimen tulee vastata voimalinjan päätepisteitä, vastattiin minulle energiamarkkinavirastosta, mutta tämäkään laki ei koskenut Fortumia.

Asiaa käsiteltiin KHO:ssa, kaavaa HAO:ssa ja KHO:ssa, EU-ihmisoikeustuomioistuimessa ym..virka-asteissa.

Esille nostamissamme epäkohdissa, emme mielestämme vastauksia saaneet, asiat tutkittiin vain osittain tai ei lainkaan.

Opin, ainakin kaavoituksen tärkeyden ja valtionhankkeiden kuviot, sekä valituskanavat EU:ta myöten. Toivottavasti, ei koskaan ole enää kokemukselle käyttöä.

”Laki on niin, kuin se luetaan”

Voimalinjan loppukokous oli marraskuussa 2016, jossa määriteltiin korvaussummat. Tikkunekkuja tuli, todelliseen haittaan nähden.

Jos olisi halunnut ilmaista tyytymättömyytensä liian pienistä korvaussummista, olisi saanut valittaa käräjäoikeuteen, hävitessään, olisi maksanut vastapuolenkin viulut. Ennen normien purkutalkoita, maanmittausinsinöörin päätöksestä valitettiin maaoikeuteen. Tässäkin lakimuutoksessa vain suuret voittavat!

Minna Hallanheimo