Totuus on vielä selvittämättä

Julkaistu Turun Tienoon mielipidepalstalla keväällä 2016

Taistelu suomalaisten oikeusturvasta alkaa olla loppusuoralla. Jäljelle on jäänyt nippu laskuja, tuhansia menetettyjä työtunteja ja lähes seitsemän vuotta menetettyä normaalia perhe-elämää.

Kallela-Marttila-voimalinja on saanut melko runsaan mediahuomion, eikä syyttä. Fortum sähkönsiirto Oy (FSS, nykyisin Caruna) haki voimalinjalle paikkaa Tarvasjoelta syystä, jota kukaan ei tiedä vieläkään. Alun perin seutukaavassa Marttilan puolelle kaavoitettu linja siirtyi yllättäen Tarvasjoelle, 3,6 kilometrin päähän kaavavarauksesta. Voimalinja-hankkeesta pidettiin viranomaisneuvottelu 2007. Neuvottelusta puuttui Varsinais-Suomen liiton edustaja, jonka velvollisuuksiin olisi kuulunut tuoda kaavavaraus esiin. Näin kaavavaraus jäi tulematta viranhaltijoiden, sekä Tarvasjoen teknisen johtajan tietoon. Tosin Tarvasjoen olisi itsekin pitänyt selvittää alueensa kaavoitustilanne.

13.5.2008 nähtäville asetetussa Lääninhallituksen lehtikuulutuksessa (TS) ja Energiamarkkinaviraston rakennuslupahakemuksessa oli kaksi perustetta linjan rakentamiselle: ”Paimiossa sijaitseva Juntolan sähköasema on rakennettu jo 1960-luvulla ja sijaitsee lisäksi kulutuspisteisiin nähden syrjässä. Marttilan alueen sähkönkulutuksen odotetaan kasvavan mm. uuden kasvihuoneen takia (arvio 1,6 MW).”

Kasvihuoneen rakentamisesta tai sen suunnitelmista ei löydy ainuttakaan dokumenttia tai kirjausta. Ehkä tällä perättömällä kasvihuoneella saatiin lehden lukijat luulemaan, että voimalinja tulisi Marttilaan. Samaan aikaan Varsinais-Suomen liitossa valmisteltiin uutta maakuntakaavaa, jossa yritettiin siirtää Marttilaan merkattu voimalinja Tarvasjoen puolelle.

Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) ylitarkastaja sekä ympäristöministeriön (YM) ylitarkastaja olivat Tarvasjoella maastokatselmuksessa vuonna 2009. Kaavoista vastaava YM:n ylitarkastaja ihmetteli, miten Tarvasjoen linjaukseen on päädytty, sillä olemassa on kaksi muutakin vaihtoehtoa. TEM:n ylitarkastaja lupasi: ”Pyydämme Fortumilta laskelmat, joiden perusteella linjaus on tehty ja katsomme päätyvätkö omat asiantuntijamme samaan” (Auranmaan Viikkolehti 17.11.2009). Haltian lupaamia puolueettomia laskelmia ei ole tähän päivään mennessä saatu.

Kun perusteluja voimalinjan siirrolle ei ollut, vaati Varsinais-Suomen liiton hallitus, että seutukaavaa eli Marttilan linjausta noudatetaan. Maakuntahallituksessa voimalinjamerkintä oli uudessa maakuntakaavakartassa seutukaavan osoittamassa paikassa. Kun kaavakartta tuli maakuntavaltuutetuille, voimalinjamerkintä oli hävinnyt kokonaan kaavakartasta. Kaavamerkintä ei itsestään katoa monistettaessa. Ympäristöministeriön virkamies huomasi puutteen, kun hän valmistautui tapaamiseen maanomistajien kanssa TEM:ssä. Voimalinjamerkintä saatiin takaisin Marttilaan teknisen virheen korjauksena. Maakuntaliiton olisi pitänyt vaatia Fortumilta luontoselvitys Marttilan linjauksesta, koska ylin päättävin elin eli maakuntavaltuusto oli niin päättänyt. Koska he eivät sitä vaatineet, YM ei voinut vahvistaa voimalinjamerkintää Marttilan puolelle, minkä seurauksena voimalinja merkintä poistettiin koko maakuntakaavasta. On pakko perään kysyä maakuntahallituksen vastuuta laiminlyönneistä.

Kun kantelimme oikeuskanslerille viranomaisten sotkuista, oikeuskansleri vastasi 1.11.2012 muun muassa luvattuihin laskelmiin seuraavasti: ”Apulaisoikeuskanslerin sijaisen selvityspyynnön johdosta annetussa selvityksessä todettiin muun ohella, että TEM on neuvotellut lausunnosta 26.9.2012, jolloin sovittiin, että FSS toimittaa lausunnon johdosta vastineen. Kanteluasiakirjoihin sisältyvästä vastineesta ilmenee, ettei mainittuja tietoja ole edelleenkään luovutettu sen vuoksi, että FSS:n mielestä Tarvasjoen linjaus on ainoa toteuttamiskelpoinen linjaus.”

Virheiden ja epäselvyyksien vyyhti on käsittämätön. Listaa voisi jatkaa lähes loputtomiin, mutta silti oikeusasteet ovat tutkineet valitukset vain osittain tai eivät lainkaan. Muuntoaseman rakennusluvasta teimme oikaisuvaatimuksen Liedon kuntaan, koska rakennuslupa oli haettu energiamarkkinavirastolta linjalle Kallela-Marttila ja pakkolunastus tehtiin linjalle Kallela-Tarvasjoki. Rakennuslupa oli voimassa viisi vuotta. Kun se umpeutui, Caruna haki uutta rakennuslupaa nimellä Kallela-Tarvasjoki. Tämä ei poista tosiasiaa, että pakkolunastus on tehty Kallela-Marttila rakennusluvalla. Päätöksiä tehneet tahot ovat vedonneet sähkömarkkinalakiin, mutta asioiden valmistelussa on monia muitakin lainkohtia, jotka eivät ole meidän käsityksen mukaan toteutuneet tässä hankkeessa. Liedon päättäjillä ja kunnalla on nyt mahdollisuus näyttää, onko Suomi vielä oikeusvaltio.

Kallelalaisten yhteyshenkilö

Minna Hallanheimo
Tarvasjoki